Kalatalousalue-esittely: Tornion- ja Muonionjoen ja rannikon kalatalousalue on monimuotoinen
Tornion- ja Muonionjoen ja rannikon kalatalousalue lienee Lapin ja samalla koko Suomen maantieteellisesti pisin kalatalousalue. Se käsittää Tornion-Muonionjoen vesistön Suomen puoleiset osat rannikolta Perämeren kansallispuiston rajalta Sonkajokisuun alapuolelle lähellä Kittilän ja Enontekiön kuntien rajaa, pois lukien Tengeliönjoen vesistö.
Pituutta eteläisimmän ja pohjoisimman pisteen välille tulee noin 400 kilometriä. Kalatalousalueen vesipinta-ala on 38 350 hehtaaria. Huomattavimmat vesistöt ovat Tornionjoki ja Muonionjoki. Etelässä kalatalousalueella on merialuetta. Pohjoisessa suurimpia järviä ovat muun muassa Jerisjärvi (2 351 ha) ja Äkäsjärvi (1 310 ha).
Tornion- ja Muonionjoen ja rannikon kalatalousalueen suurimmat osakaskunnat ovat merellä. Kalatalousalueella on yli 50 hehtaarin kokoisia osakaskuntia 80 kappaletta.
Kalatalousalueen toiminta
Tornion- ja Muonionjoen ja rannikon kalatalousalueen perustamiskokous pidettiin vuonna 2021. Varsinainen toiminta kalatalousalueella käynnistyi elokuussa 2022. Kalatalousalueen toiminnanjohtajana toimii Harri Katainen. Tukenaan hänellä on 9-jäseninen hallitus. Näistä kolme jäsentä ovat merialueelta, kolme alajuoksulta ja kolme yläjuoksulta.
”Viime toimintavuotena käyttö- ja hoitosuunnitelman laatiminen oli suurin urakka. Se saatiin valmiiksi vuodenvaihteeksi ja kalatalousalueen yleiskokous vahvisti sen helmikuun alussa. Nyt se on Ely-keskuksen käsiteltävänä”, Katainen kertoo.
”Yksi päätehtävämme on ollut edunvalvonta Tornionjoella. Teemme myös suoraa vaikuttamista. Helmikuussa meiltä kävi delegaatio ministerin juttusilla pohjoisen asioista kertomassa”.
Kalatalousalueen erityispiirteet
Tornion- ja Muonionjoen ja rannikon kalatalousalue on monipuolinen. Tornionjoessa on suvantoa Tornion ja Ylitornion kohdilla, josta ylöspäin mentäessä isot suvannot loppuvat.
Myös alueen kalastus on moninaista. Ammattikalastusta on pääasiassa merellä. Tornionjokea ylöspäin mentäessä tulee vastaan Kukkolankosken lippokalastus, joka on nyt ehdolla Unescon kulttuuriperintökohteeksi. Ylitornion suvannoille noustessa käytetään vielä kulkuverkkoja Juoksenkiin asti. Pellosta ylöspäin on vapakalastusta.
”Ennen vanhaan on joella harjoitettu myös patopyyntiä. Sen elvyttämistä pohditaan, jotta tätä kalastuskulttuuria saadaan säilymään, ennen kuin tekijät ja tietäjät loppuvat. On ajateltu, että näytösluonteisesti saataisiin elvytettyä rantapadon rakentamista”, Harri Katainen kertoo.
Kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelmassa lohi on se ykköskala. Huoli lohesta on kova, sillä viime kesä oli huono lohivuosi.
”Merkit viittaavat siihen, että tästäkin kesästä tulisi huono lohivuosi. Tätä olisi hyvä pohtia ja selvittää, vaatiiko tästä alhosta ylös pääseminen kalastuksen säätelyä myös jokialueella esimerkiksi siten, että rajoitettaisiin lohet viiteen loheen kalastajaa kohden kesässä”.
Luonnonvarakeskuksella on nyt lohilaskuri Tornionjoella Kattilakoskella Pellon ja Ylitornion kunnanrajalla. Tornion- ja Muonionjoen ja rannikon kalatalousalueen toiveissa on, että laskureita laitettaisiin kaksi lisää - toinen Tornion kupeeseen ja toinen Muonion korkeudelle.
Kalatalousalueella pyydä ja päästä -kalastus on puhututtanut paljon. Pohdintaa on ollut siitä, onko kalojen päästäminen takaisin jokeen turvallista kalalle, kun vesi on lämmitä.
”On suuri vaara sille, että pyydetty ja päästetty kala kuolee lämpimässä yli 20 asteen vedessä kuitenkin. On mietitty, että pyydä ja päästä -kalastukseen voisi tulla määräsääntö. Jos kalan saa, niin vaikka sen päästäisi pois, se katsottaisiin saaduksi kalaksi ja kalastaja lopettaa siltä päivältä kalastuksen”, Katainen sanoo.